19.1.2000

Riihimäen käräjäoikeuden tuomio 20.10.1998

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä, johon asianomistaja oli yhtynyt, selvitetyksi, että A oli 5.3.1998 Riihimäellä saatuaan oven rikkomalla pääsyn kaupungin ala-asteen tiloihin anastanut koulusta kaupungin omistaman tietokoneen näppäimistöineen ja videon. Asianomistaja B oli tavannut A:n verekseltään poistumasta koululta anastettu omaisuus mukanaan, jolloin A oli uhannut pahoinpidellä B:n. A oli poistunut omaisuus mukanaan lähistöllä olleen rakennuksen yleisiin tiloihin, josta poliisit olivat ottaneet hänet kiinni anastettu omaisuus mukanaan.

Näyttöä selostaessaan käräjäoikeus totesi B:n oikeudessa kertoneen, että A oli tullut häntä vastaan koulun sisätiloissa laatikko sylissään ja juossut karkuun B:n käskiessä häntä pysähtymään. Kun B oli juossut A:n perään, A oli uhannut hakata hänet, jolloin B oli pelästynyt ja perääntynyt nurkan taakse.

Todistaja C oli kertonut, että kun hän oli tullut töihin aamulla kello 6.50 häntä vastaan oli lähellä ulko-ovea pihatiellä tullut huppupäinen mies laatikko sylissään. Miehen perässä oli juossut B, joka oli kehottanut todistajaa ottamaan varkaan kiinni. Todistaja oli kuullut miehen huutavan B:lle, että "älä seuraa ämmä tai mä ammun".

Vastaaja A oli kertonut, ettei hän ollut mitenkään uhkaillut, ainoastaan käskenyt lopettamaan perässä seuraamisen.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 31 luvun 1 §:n 3 momentin nojalla ryöstöstä ja eräistä muista samalla kertaa syyksi luetuista rikoksista yhteiseen 10 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 8.4.1999

A valitti ratkaisusta hovioikeuteen ja vaati, että hänet tuomitaan ryöstön asemesta varkauden yrityksestä muun muassa siksi, että teossa ei ollut käytetty sellaista uhkaamista, jota tunnusmerkistö ryöstön osalta edellytti. A vaati, että hovioikeus toimittaa pääkäsittelyn todistajina kuultujen henkilöiden kertomusten ja niistä tehtävien johtopäätösten selvittämiseksi.

Hovioikeus katsoi, ettei A ollut kiistänyt asianomistaja B:n ja todistaja C:n kertomuksia siltä osin, että hän oli huudellut B:lle uhkauksia saadakseen tämän lopettamaan takaa-ajon. Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että tällaisella menettelyllä A oli väkivallalla uhkaamalla pitänyt anastamansa omaisuuden ja siten syyllistynyt ryöstöön. Pääkäsittelyn toimittaminen tältä osin oli siten A:n menettelyn ollessa selvitetty oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitetuin tavoin selvästi tarpeetonta.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Perustelut

A, joka on kiistänyt syytteen ryöstöstä ja katsonut, että kysymyksessä on varkauden yritys, on käräjäoikeudessa tuomittu ryöstöstä. A on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut, että hänen katsotaan syyllistyneen ryöstön asemesta varkauden yritykseen, koska teossa ei ollut käytetty sellaista uhkaamista, jota ryöstön tunnusmerkistö edellytti. Hän on lisäksi vaatinut, että asiassa toimitetaan pääkäsittely asianomistaja B:n ja todistaja C:n kertomusten ja niistä tehtävien johtopäätösten selvittämiseksi.

Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan hovioikeudessa on rikosasiassa toimitettava pääkäsittely, jos vastaaja on sitä vaatinut. Saman pykälän 2 momentissa on lueteltu ne tilanteet, joissa pääkäsittelyä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa. Rikoksesta tuomitun vastaajan vaatiessa valituksessa syytteen hylkäämistä pääkäsittely voidaan jättää toimittamatta vain, jos asia ratkaistaan vastaajan valituksen mukaisesti, jos valitus on selvästi perusteeton tai jos pääkäsittelyn toimittaminen on muusta syystä selvästi tarpeetonta.

Hovioikeus on tulkinnut A:n valitusta niin, ettei hän ollut kiistänyt B:n ja C:n kertomuksia siltä osin, että hän oli huudellut uhkauksia B:lle saadakseen tämän lopettamaan takaa-ajon. A on valituksessaan kuitenkin kiistänyt uhanneensa B:tä. Kysymys on siten ollut asianomistajan, todistajan ja vastaajan kertomusten uskottavuudesta, jota hovioikeus ei ole voinut pelkästään välillisesti käräjäoikeuden tuomioon kirjattujen seikkojen perusteella ja heitä kuulematta luotettavasti arvioida. Pääkäsittelyn järjestämisen ei voida katsoa tällaisessa tilanteessa olevan selvästi tarpeetonta. Asian ratkaisemisen riippuessa käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uskottavuudesta hovioikeuden on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n mukaan toimitettava pääkäsittely sitä koskevasta pyynnöstä riippumattakin.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan A:n syyksi luetun ryöstön ja tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen osalta. Asia palautetaan näiltä osin hovioikeuteen, jonka tulee huomioon ottaen palauttamisen syy ottaa se ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväkseen. Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.